Alkutarina

Sain ajatuksen tehdä oman blogin herppiharrastuksestani. Monesti facebookissa laittamani kuvat rakkaista herpeistäni ovat saaneet YÖK, ällöttävä ym. kommentteja. Vaikka tiedän etteivät monet juuri perusta hämähäkeistä tai käärmeistä, ja jopa pelkäävät niitä, silti minusta oli aika epäkohteliasta mennä arvostelemaan toisen harrastusta ja mielenkiinnon kohteita. Teimpä sitten blogin, jonne herppikammoiset tuskin eksyvät. Tarinaa tulee omista eläimistäni ja projekteista niiden kanssa.

Ensimmäiset sauvasirkat (medauroidea extradentata, tunnetaan paremmin nimella vietnamin sauvasirkka) tulivat mukanani paikallisesta eläinkaupasta vuonna 2011. Alkuun yhdenkään sirkan käteen ottaminen tuntui kammottavalta. Lapset taas käsittelivät sirkkoja tottuneesti. Itse uskaltauduin ottamaan yhden näistä käteeni vasta useamman kuukauden totuttelun jälkeen. Sauvikset ovat lisääntyneet ja tälläkin hetkellä minulla on III sukupolvea kasvamassa.


Seuraavaksi meille sitten muuttikin herppi.net myynti-ilmoituksen kautta jättiläistuhatjalkainen (Archispirostreptus gigas) "Paroni".

Seuraava hankinta olivat kummitussirkat (extatosoma tiaratum) Joista minulla on tällä hetkellä kasvamassa II-sukupolvea. Näihin sirkkoihin olen erityisesti viehättynyt. 

Siitä se ajatus sitten lähti. Nälkä kasvaa syödessä. Sainkin sopivasti vuonna 2011 heinäkuussa  "syntymäpäivälahjaksi" viljakäärmeen. (lahjoistahan ei voi kieltäytyä...) Todellisuudessa se oli sovittu juttu siskoni kanssa.  :)

Kesällä 2012 talouteemme muuttivat ensimmäiset hämähäkit. Ruokaeläiminä olen kasvattanut niille argentiinantorakoita. Jättijauhomadot ja sirkat olen tähän asti ostanut paikallisesta eläinkaupasta.  Olenkin olen useampaan kertaa joutunut lapsia vannottamaan, ettei saa kenellekkään kertoa että meillä on torakoita. Voin kuvitella miltä se sivullisten korvissa kuullostaa...